Krooninen äly: November, 2006

<< First < Previous Next > Last >>

11/27/2006

Mitä itsenäisyys minulle merkitsee?

8 päivää sitten sunnuntaina TV2:lla esitettiin "dokumentti" vaihtoehtoisesta historiasta, jos Neuvostoliitto olisi onnistunut valloittamaan Suomen 2. maailmansodassa ja Suomesta olisi tullut neuvostotasavalta. "Dokumentin" nimi oli Kansakunnan käännekohta.

Yleensä en paljon ajattele Suomen itsenäisyyttä, mutta tuo "dokumentti" (joka uusittiin eilen) herätti kyllä ajatuksia. Aloin pohtia, miten olisikaan voinut käydä esimerkiksi suomalaisen kulttuurin ja kansallisuuden kannalta. Itsenäisyytemme, joka oli tuntunut itsestäänselvyydeltä, alkoi tuntua etuoikeudelta.

Ja sitten vähän kevyemmästä asiasta. Tomi Putaansuun kutsuminen Linnan juhliin on ollut otsikoissa. Mr. Lordi ei suostu kuulemma ilmestymään paikalle, ellei saa pukeutua roolihahmoksensa. Helsingin Sanomien science fiction -toimittaja kirjoitti tänään, ettei se nyt mikään katastrofi olisi, jos Tomi tulisi juhliin maskeerattuna. Hän perusteli kantaansa etsimällä yhteyttä Linnan juhlien jokavuotisen pukeutumishehkutuksen ja itsensä naamioimisen välillä.

Olen eri mieltä. Toivon totisesti, että Putaansuu ei saa kutsua, sillä presidentin kutsuille ei mennä hirviönä ja toisaalta presidentin kutsusta ei kieltäydytä!

Myönnettäköön, että Mr. Lordilla olisi kyllä poikkeavaan maskiin suurempi oikeus kuin kenelläkään tähän asti itsenäisyyspäivän vastaanotolle kutsutuista: hän on tehnyt suomalaisille valtavan hienon saavutuksen ja toisaalta hänellä olisi jonkinlainen syykin hirviöyteen. Mielestäni frakkiin pukeutuminen ei kuitenkaan suinkaan ole liikaa vaadittu! Onko ihan pakko vaatia erityisasemaa?

No, ei tämä nyt niin vakava asia ole.

EDIT: Unohdin ihan mainita, että ensi sunnuntaina Kansakunnan käännekohta luo vaihtoehtoisen historian siitä, jos Urho Kekkosesta ei olisikaan tullut presidentti. (TV2 klo 17.15.)

EDIT2: Muistin ohjelman esitysajan väärin: oikeasti katsoinkin sen viikko sitten tiistaina. Se tulee tänäänkin tiistaina kello 19, mutta se uusitaan sunnuntaina ylempänä ilmoittamaani kellonaikaan.

5:59 PM | Add a comment | Permalink | Blog it | Aatteet

11/17/2006

Lopulliset tulokset

Tänään sain jännittää hieman, kun rehtori kuulutti jo yhdeksän jälkeen tulosten tulleen. Ryntäsin luokasta tuloksia hakemaan, mikä huvitti muutamia.

Näin se meni:

Biologia

Alustavat tulokset:

5 5 - 4 4 5 - 6 - 6 3 - = 38

Lopulliset tulokset:

4 5 - 4 4 5 - 6 - 6 3 - = 37

Keväällä E:n raja oli 37, ja niin nyt syksylläkin! E siis tuli nippa nappa. Huh!

Ruotsi

Alustavat tulokset:

Kuunt. 50 24 kirj. 44 27 25 27 27 27 = 251

Lopulliset tulokset:

Kuunt. 50 24 kirj. 46 30 25 27 27 27 = 256

Keväällä L:n raja oli 266. Syksylä raja oli 260, eli olin neljän pisteen päässä L:stä. Mutta E se siis on. Olen ihan tyytyväinen, enkä mene uusimaan.

Asetin tavoitteiksi E:n molemmista aineista, eli saavutin tavoitteeni. Tämä antaa kyllä motivaatiota opiskella kevään ylioppilaskirjoituksia varten!

11/12/2006

Kirkon tulevaisuus

Hyvää isänpäivää kaikille isille! Tänään on myös seurakuntavaalipäivä, ja ainakin Tampereella äänestys jatkuu vielä huomenna. Pohdin taannoin, viitsisinkö mennä äänestämään. En tiennyt mitään ehdokkaista, valinnanvara oli suppea ja olin muutenkin aikeissa erota kirkosta. Mutta sitten löytyi netistä vaalikone. (Ei, Kesseli, ei Lehden vaalikonetta.

Se suositteli ehdokkaakseni kirkkovenettä...)

Astuin kirkkoon pääovesta. Alttarin edessä istui kolme miestä pöydän takana. Yhden heistä tunnistin kirkkoherraksi. (Kielikello-lehden uusimmassa numerossa muuten kerrottiin, että kirkkoherra on vanha virhekäännös sanasta kyrkoherde, joka tarkoittaa oikeasti kirkkopaimenta. Tuomiokirkkokin on virhekäännös; sanat domkyrka ja Domkirche tarkoittavat (piispan) kotikirkkoa (lat. domus, koti). Artikkelin kirjoittaja pohti, miten nuo virhekäännökset ovat mahtaneet vaikuttaa kirkon auktoriteettiin suomenkielisten keskuudessa.)

Vaalissa äänestetään kahdelta ehdokaslistalta: seurakuntaneuvoston ja yhteisen kirkkovaltuuston. Olin painanut ehdokkaitteni nimet muistiin jo etukäteen. Kyseessä oli muuten ensimmäinen äänestykseni, sillä presidentinvaaleihin olin tosiaan kaksi viikkoa liian nuori.

Kirjoitin hiljattain äidinkieleen esseen (9½) siitä, miten kirkko vastaa ihmisten odotuksiin. Harhauduin kylläkin hieman tehtävänannosta. Lainaan tähän muutamia kohtia, jotka kenties jotenkin liittyvät "äänestyskäyttäytymiseeni".

Ristiriitaiset odotukset repivät kirkkoa

Kirkko vaikuttaisi olevan tienhaarassa. – – Onko se maallistuneessa Suomessa kansan yhdistäjä, joka pyrkii haalimaan mahdollisimman paljon jäseniä miellyttämällä kaikkia, vai onko se perinteisen kristillisyyden saarnaaja, joka uskaltaa esittää jäsenilleen vaatimuksia vaalien perinteisiä kristillisiä arvojaan?

– –

Toiset kirkkoon kriittisesti suhtautuvat sanovat, että kirkko on vanhanaikainen ja suvaitsematon, toiset taas väittävät kirkon päinvastoin siirtyvän kohti poliittista korrektiutta periaatteistaan tinkien. – –

– – naispappeus on joillekin ihmisille osoitus kirkon Raamatun vastaisesta toiminnasta. Toisille se on todiste kirkon kyvystä muuttua. – –

Kirkon olemukseen ei periaatteessa kuulu demokratia tai ihmisten muuttuvien mielipiteiden mukaan toimiminen, mutta toisaalta kirkko on olemassa ihmisiä varten. Periaatteessa Raamattu on ainoa taho, joka saa sanella eettisiä ohjeita, mutta käytännössä ihmisten mielipiteet ja odotukset eivät voi olla vaikuttamatta kirkon kantoihin.

Jos kirkon päätehtävänä pidetään Raamatun saarnaamista ja opettamista ihmisille, se ei ole hoitanut tehtäväänsä kovin hyvin. – – Naispappeutta ja muita kyseenalaisia uudistuksia ei ole kattavasti perusteltu Raamatulla – –

Miten kirkko voisi olla koko kansan kirkko, jollei se voi muuttua? Jäljelle jää vain se epärealistinen visio, että kaikki ihmiset muuttuisivat. – –

– – Luostarilaitoksesta ja pappien selibaatista luopuminen ovat aikoinaan olleet paljon suurempi muutos, joidenkin mielestä häväistys, kuin tuore naispappeus! Uudistuksia ei tule sinänsä pelätä, mutta kirkon tulisi koetella niitä huolellisesti. – –

MAOL-taulukot-kirja on hävinnyt. Ei hyvä. Huomenna olisi 3x75 minuuttia fysiikkaa.

7:00 PM | Add a comment | Permalink | Blog it | Aatteet

11/6/2006

Juha Ruusuvuori: Kaniikki Lupus

Nyt, kun sain tämän kirjan luettua, hyllyssä odottaa vielä kaksi kirjaston kirjaa: Foucaultin heiluri, jonka aloitin tänään, ja Sinuhe egyptiern, jossa olen jo sivulla 104 ja jonka lainan olen uusinut jo kolme kertaa, kun laina-aika on ollut umpeutumassa.

Kaniikki Lupus on 1350-luvun Suomeen sijoittuva kirja, joka kertoo katolisen kirkon kaniikista. Kaniikki on joko tuomiokirkon pappi tai tuomiokapitulin jäsen, mutta muuta ei Wikipedia osaa kertoa. Heti heräisi kysymyksiä: Onko kaniikkeja nykyään? Onko se vain katolisen kirkon virka?

Lupus on kaniikin latinankielinen sukunimi. Ennen muinoinhan opiskelemaan lähteneille Matti Meikäläisille annettiin latinalaisia nimiä, kuten Cygnaeus ja Agricola. Lupus on suomeksi "susi". Susi-teema toistuu kirjassa: aina välillä susi ulvoo jossain, ja kaniikki Olaus Lupus nukkuu sudennahkaiseen viittaan kääriytyneenä.

Kiinnostuin kirjasta mm. sen aiheen takia. Minua kiinnosti myös siinä esiintyvä latina. Kirjan lopussa on pieni sanastokin, joka sisältää lähinnä latinankielisten sanojen suomennoksia.

Kirja alkaa brutaalilla kuvauksella ruton riivaamasta Upsalasta, jossa ihmiset ovat tulleet hulluiksi ja väkivaltaisiksi. Aloituksen tarkoituksena on ehkä antaa esimakua kirjan tyylistä, sillä henkilöt eivät ole kovin hyveellisiä missään kohdin kirjaa. En tiedä, kuvastaako se aidosti keskiaikaista moraalia.

Kirja kertoo kaniikin omasta katsomuksesta ja sen muuttumisesta. Hän on jättänyt viranhoitonsa retuperälle saatuaan tarpeekseen tuomiokapitulin tekopyhyydestä ja sisäisistä ristiriidoista.

Kirjassa suomalainen pakanauskonto vetelee viimeisiään. Katolinen kirkko on syrjäyttämässä kansanperinteitä. Lupus tuntee oman kansansa vanhan uskonnon, mutta on luopunut siitä tullakseen oppineeksi mieheksi Pariisin yliopistosta. Hänessä herää kuitenkin kaipuu vanhaan, ja hän surkuttelee perinteen katoamista.

Lupus saa ystävältään tietää piispan kätkemästä kirjasta, jossa on vanhaa, voimakasta tietoa. Juonen edetessä käy ilmi, että kyse on {vanhoista suomalaisista loitsuista, jotka on kirjattu muistiin kauan sitten}. Lupukselle tulee pakkomielle saada käsiinsä kirja, joka edustaa hänelle totuutta.

Kirja kertookin sitten lähinnä Lupuksen kovista yrityksistä löytää kirja. Lopulta hän saa aivan sattumalta kirjan olinpaikan tietoonsa, mutta {jättää kirjan hakematta: hän on löytänyt totuuden muualta}. Tosin hänen lopullinen maailmankatsomuksensa jää hämärän peittoon, sillä hän toisaalta kokee {uskonnollisen liikutuksen katolisessa messussa; toisaalta tuntee yhteyttä erään kumouksellisen teologin pannaan julistettuihin opetuksiin ja toisaalta kirjan lopussa vaeltaa vanhalla pakanauskonnon palvontapaikalla}. Mikä se hänen löytämänsä totuus oikeastaan on?

Totuuden etsimisen teema koskettaa kaikkia jollain tasolla, mutta kirja ei ollut erityisen hyvä. Jos historialliset romaanit ylipäätänsä kiinnostavat, Kaniikki Lupus voi olla hyvä valinta, mutta muuten se tuskin tarjoaa hyvää lukukokemusta. Kirjan eräänä ongelmana oli lisäksi se, etteivät juoni ja tyyli oikein avautuneet – lukija tunsi olonsa ulkopuoliseksi.