Arvatkaas vaan, tuntuuko mahtavalta olla vapaalla pitkästä aikaa! Nyt voin itse päättää, mitä luen. Galenoksen vuoksi pidättäydyin kaikista muista kirjoista muutamaksi kuukaudeksi.

Omatunto tuntuu yhä kolkuttelevan, jos teen jotain "turhaa". En ole vielä täysin sopeutunut siihen, ettei minun tarvitse lukea pääsykokeeseen. Menemme kai perheen kanssa viikonloppureissulle Lappeenrantaan, eli on minulla oikeata lomamatkailuakin. Ja ensi viikolla alkaa tietysti kesätyö, eli en saa lomailla kauan.

Nyt voin jopa lukea Ilta-Sanomia. Tänään olikin kiintoisa juttu lääkärien töppäilyistä. Kerrottiin esimerkiksi Suomessa työskennelleestä ruotsalaislääkäristä, joka ei osannut mitata verenpainetta, ja silmälääkäristä, joka väitti potilailleen näiden tarvitsevan kaihileikkausta ja painosti näitä tulemaan tätä varten hänen yksityisvastaanotolleen.

Miten lääketieteellisen valintakoe minulla sujui? Tuntui menneen ihan hyvin, mutta kun tein itselleni summamutikassa pisteytyksen, alkoikin tuntua siltä, ettei ole syytä hehkuttaa turhia. Saatan saada noin 2/3 pisteistä, mutta viime vuonna ainakin tarvittiin sisäänpääsyyn 3/4. Toivottavasti arvioni osui alakanttiin ja/tai pisterajat ovat viimevuotista alempana...

No joo, eihän se koe lähtenyt lupaavasti sujumaan. Ensimmäisenä tehtävänä oli nimetä elimiä vatsan vertikaalisesta poikkileikkauksesta kyljeltä katsoen. Kolmestatoista kohdasta oikein meni ehkä viisi, vaikka muistin nähneeni samantapaisen kuvan Galenoksessa. Tyhmiä virheitä tuli tehtyä.

Kemia taas sujui jälleen yllättävän hyvin. Histidiini–urokaanihappo-reaktion esittäminen tikkukaavoin sujui. ALAT-entsyymitehtävien pariin kohtaan en tosin ehtinyt ruveta.

Kokonaisuudessaan tuntui menevän ihan hyvin, mutta kilpailu on kovaa ja niin paljon vaaditaan... Miten olisin voinut puristaa vielä lisää pisteitä?

Valtaosa tehtävistä liittyi tähän elimeen (tosin ihmisen, ei lampaan kuten kuvassa; kuvalähde):

Pitkään aikaan ei minulla ole ollut inspiraatiota kirjoittaa blogiini, mutta nyt tuntuu taas vaihteeksi siltä kuin voisin kirjoittaa monestakin asiasta. Tässä eräs aihe, jota olen pohtinut paljon.

Jostain käsittämättömästä syystä monet poliitikot ja puolueet ovat ajamassa maahamme sähköistä äänestämistä. "Sähköinen äänestys" pitää sisällään kaksi asiaa:

1. äänestäminen äänestyskoneella vaalipaikalla
2. äänestäminen Internetissä

On monia syitä, miksi sähköistä äänestämistä ei pitäisi ottaa käyttöön nyt eikä ikinä. On tuskin lainkaan perusteita kannattaa sähköistä äänestämistä.

Sähköinen äänestys on epäluotettava

Tuleviin syksyn kunnallisvaaleihin on tilattu äänestyskoneita testikäyttöön pariin kuntaan. Ohjelmiston koneisiin suunnittelee TietoEnator.

Kriitikot ovat huomauttaneet, että koska yksityinen firma suunnittelee ohjelmiston, sen lähdekoodi on liikesalaisuus, eikä kukaan siksi voi sanoa, miten kone lopulta toimii. Jos TietoEnatorin nörtit kannattavat keskustaa, ohjelmoivatko he keskustalle vähän ylimääräisiä ääniä? No eivät tietenkään! Mutta he voisivat sen tehdä, ja tämä on omiaan romahduttamaan (kansan) luottamuksen äänestystulokseen. Ja kun kansan luottamus demokratiaan on mennyttä, demokratia on mennyttä.

Yhdysvalloissa äänestyskoneita on ollut käytössä, ja millä menestyksellä? Suomalainen asiantuntija, F-Securen ex-TJ Harri Hursti, hakkeroi amerikkalaisia äänestyskoneita Hacking Democracy -dokumentissa. Hän muunteli, ilman salasanaa, äänestystulosraporttia niin, että viranomaiset eivät olisi tätä muuntelua tositilanteessa huomanneet. Siis sähköinen äänestys on epäluotettava MOT.

Miksi sähköisesti?

Eikö vaikutakin absurdilta, että haluttaisiin äänestyspaikan nurkkaan jokin maksuautomaatin näköinen kone äänestämistä varten sen sijaan, että ehdokas merkittäisiin yksinkertaisesti paperilapulle kuten tähänkin asti? Mitä iloa olisi kalliista ja potentiaalisesti epäluotettavasta masiinasta perinteiseen "lippu uurnaan" -äänestykseen verrattuna?

Ääntenlaskun nopeus, sanoisi moni. Sähköisessä äänestysjärjestelmässä äänestyksen tulos saadaan miltei välittömästi, kun äänestys on päättynyt (olettaen, että kaikki ovat äänestäneet koneellisesti).

Mutta kumpaa haluamme: mahdollisesti manipuloidun tuloksen koneellisesti nopeasti vai varmasti ihmiskäsin lasketut tulokset muutaman tunnin päästä? Minä valitsen jälkimmäisen! Etenkin kun vaalivalvojaisten tunnelma on aina niin jännittävä, kun ääntenlaskun tuloksia odotellaan.

Tiedätkö, miten suomalaisessa perinteisessä äänestysjärjestelmässä on varmistettu tulosten luotettavuus? Siten, että vaalipäivänä vaalipaikoilla on valvomassa eri puolueiden edustajia. Eri puolueiden edustajat ovat myös yhdessä laskemassa äänestyslipukkeita. Näin kukin puolue valvoo omaa etuaan ja siis myös äänestystuloksen oikeellisuutta. Tällaista varmuutta ei sähköisessä äänestyksessä saada, ellei sitten kutakin ääntä tulosteta varmistuslipukkeeksi. Ja se nyt varsinkin olisi paukapäistä puuhaa; miten se eroaisi lipukkeen kirjoittamisesta käsin?

Internet-äänestystä on perusteltu sillä, että se "aktivoisi nuoria äänestämään". Mitä hevonpaskaa! Jos nuori ei viitsi kävellä tai autoilla tai ottaa bussia muutaman sadan metrin tai haja-asutusalueella muutaman kilometrin päähän, hänen äänestysmotivaationsa on totaalisen hukassa eikä palaudu sillä, että hän saa painella paria nappulaa tietokoneellaan.

Nuorten vähäisestä äänestysaktiivisuudesta on oltu huolissaan jo kauan. Tällainen asenne on poliitikoilta typerä mutta ymmärrettävä. Poliitikkojen mielestä äänestysaktiivisuus on itseisarvo. Mutta jospa totuus onkin tämä: nuoriso on niin valveutunutta, että taluaa äänestämisen olevan nyky-yhteiskunnassa turhaa. (Tämä ei siis ole mielipiteeni vaan spekulaatiota.) Tehkööt poliitikot jotain hyödyllistä todistaakseen nuorille että politiikka ja äänestäminen kannattavat! Mutta ei, sen sijaan he näpertelevät sähköisen äänestämisensä kanssa.

Ulkosuomalaisten tilanne on (ainoa?) hyvä argumentti nettiäänestyksen puolesta. Usein ulkomailla asuvilla suomalaisilla on kohtuuttoman pitkä matka äänestämään konsulaattiin.

Ulkosuomalaiset itse ovat kuitenkin kampanjoineet kirjeäänestyksen puolesta. Se olisikin hyvä ratkaisu, sillä jos heille mahdollistettaisiin nettiäänestys, se mahdollistettaisiin tietysti kaikille muillekin suomalaisille. Ja sitten saisimme taas huolia äänestystuloksen oikeellisuudesta.

Mitä tehdä?

Voima-lehdessä (2/2008) oli, ilahduttavaa kyllä, kirjoitus sähköistä äänestämistä vastaan. Myös EFFI ry näyttäisi kampanjoivan tällaista demokratiavajeen aiheuttajaa vastaan. Ehkä joudun liittymään EFFIin, jolleivät poliitikot näytä järkevöityvän tämän asian kanssa.

Aina voi myös kirjoittaa huolenaiheestaan kansanedustajalleen ja lehden lukijanosastolle.

Jos asuisin Kauniaisissa, Karkkilassa tai Vihdissä, boikotoisin syksyn kunnallisvaaleja. Noissa kolmessa kunnassa äänestyslaitteita nimittäin kokeillaan syksyllä. Kunnallisvaalien tulos ei minulle olisi niin tärkeä, mutta jos tarpeeksi moni jättäisi äänestämättä noissa vaaleissa, valtiovalta ehkä huomaisi, ettei sähköinen äänestys saa kansan tukea ja on pahaksi äänestysaktiivisuudelle.

Taidan kuitenkin tehdä tällaisen lupauksen: jos tulevaisuudessa vaaleissa käytetään äänestyskoneita, minä en äänestä lainkaan.

Katso myös

>Sähköinen äänestys vastatuulessa Yhdysvalloissa, Tietoviikko 30.7.2007
>Voi ei, vaalilakia on näköjään jo menty muuttamaan sähköisen äänestyksen mahdollistamiseksi!

Kuvassa suomalainen sähköinen äänestyskoppi.