Lewis, Narnia-sarjastaan tunnettu kirjailija, tuo julki uskonnollisia näkemyksiään kätkettynä pirun näkökulmaan kirjassaan Paholaisen kirjeopisto. Kirja sisältää kirjeitä, joita kokeneempi helvetin enkeli lähettää kokemattomammalle opastaakseen tätä kiusaamaan opiskelijanuorukaista, joka on juuri tullut uskoon. Kirja on oivaltava ja vastaa erittäin pätevästi moniin kysymyksiin, joita esimerkiksi kristinuskon mielekkyydestä voi herätä. Lewis kirjoittaa napakasti ja humoristisesti.

Kirjasta ei nauti hirveän paljon henkilö, jolla on liberaaliteologiset näkemykset. Lewis kirjoitti kirjansa 40-luvulla, jolloin sellaisia virtauksia ei vielä liene ollut olemassa. Hänen kirjansa on perinteisen näkemyksen, muuttumattoman kristillisyyden, puolustus. Tällaisena se on nykyisinkin erittäin ajankohtainen ja puhutteleva teos, jota ei tule lukea Historiallisen Näkökulman sokaisemana. Pakollista luettavaa teos on tietysti vasta uskoontulleelle, auttaa tunnistamaan Saatanan juonet.

Igguldenin Keisari-sarjan kirjoja ei ole nimetty hirveän kuvaavasti; on helppo unohtaa, mikä kirjoista on mikin. Kuninkaiden kuolema on kuitenkin sarjan toinen osa (juttua ekasta osasta täällä), ja se kertoo Julius Caesarin hurjasta nuoruudesta, merirosvojen kaappaamaksi joutumisesta sekä mutinalaisten orjien aloittaman kapinan kukistamisesta – ynnä Caesarin traagisesta henkilökohtaisesta onnettomuudesta.

Iggulden kertoo kirjan lopussa tarinan historiallisesta taustasta. Hän on tehnyt taitavan sepittämisen vuoksi myös aika rohkeita mutkien suoraksivetämisiä historialliseen faktaan – esimerkiksi muuttanut Octavianuksen Juliuksen sisarenpojanpojasta Juliuksen serkuksi – mikä toisaalta tuntuu kyseenalaiselta: eikö olisi mukavinta lukea lähes-faktaa, johon on tiedon puutteessa sepitetty täytettä? Mutta toisaalta Iggulden kirjoittaa niin mukaansatempaavaa tekstiä, että ehkä hän on tehnyt hyvän ratkaisun. Iggulden kirjoittaa joutuneensa myös karsimaan pois varsin paljon Caesarin elämänvaiheista, koska hän on ollut niin monessa mukana.

Kuninkaiden kuolema on kiehtovaa luettavaa, joka innostaa pohtimaan maanosamme historiaa. Iggulden saa lukijan tuntemaan olevansa itse mukana tapahtumissa – historiallisissa taikka sepitetyissä. Keisari-sarja on riittoisaa luettavaa, joten pokkari kannattaa hyvinkin raahata mukaansa vaikka ulkomaanmatkalle asti.