| Perttu's profileKrooninen älyBlogLists |  Tools  Help |
|
7/28/2007 Kehitys kehittyyMinunkin huoneessani on televisio – jota voi jopa katsoakin vielä reilun kuukauden. Päättäjien hienon päätöksen ansiosta se hupi ei ehkä jatkukaan.
Ympäristöstä kannetaan nykyisin niin kovasti huolta. (Hallituksella on jopa (kuulemma asiantuntemusvajaa) ilmastopoliittinen neuvonantaja, Oras Tynkkynen (vihr.).) Ympäristövaikutuksia on tuskin otettu huomioon digi-tv:stä päätettäessä, sillä uusien digiboksienkin hankkiminen tarkoittaa luonnonvarojen kuluttamista. Lisäksi Hufvudstadsbladet kertoi kevättalvesta, että digitekniikan (lähinnä digiboksien) aiheuttama sähkönkulutuksen lisääntyminen on huomattavaa. (Viime joulukuussa kulutettiin kylmyyden(kin) vuoksi jo ennätysmäärä sähköä, ja tätä menoa sähköntarve vain lisääntyy... Ei muuta kuin kahdeksas ydinvoimala rakenteille!)
Miten olisi pitänyt toimia: siirtymäajan olisi pitänyt olla "älyttömän" pitkä, vaikka 12 vuotta niin kuin Britanniassa(?). Siinä ajassa olisi korvattu vanhat telkkarit uusilla suureksi osaksi jopa luonnollisen tekniikanvaihtotarpeen avulla ja olisi säästytty bokseilta. Tekniikka olisi myös ehtinyt mukavasti halventua sairaaloita ja myös tavallista kuluttajaa varten.
Ainakin YLEllä on ollut munaa julkaista digi-tv-opas, joka on paikoin jopa rehellisen totuudenmukainen.
Sitten muita tekniikkauutisia. Sain eilen hienon uuden mobiilitelefoonin. Olin onnekas, sillä mallia oli liikkeessä jäljellä enää kaksi kappaletta. Kyseessä on Nokia (en mitään muuta huolisikaan...) N93, erityisesti kameraominaisuuksia painottava kännykkä 3,2 megapikselin kameralla ja "DVD-tasoisella" videokuvalla. Kyseisen 3G-älykännykän käyttöönotto vaati kovasti perehtymistä 2G:hen tottuneelle. Valikko on hyvin monimutkainen, ja aluksi hämäsi myös se, että 7/17/2007 Conn Iggulden: Keisari – Rooman portitArvaa, mikä lomakirjassa on tärkeintä. No, mitäpä kinkkistä tuossakaan kysymyksessä on; tärkeintä on, että kirjan lukeminen on mukavaa. Niinpä lomakirjan kirjoittajan tärkein ominaisuus on kyky kirjoittaa mukaansatempaavasti ja muutenkin hyvin. Conn Iggulden on taitava kirjoittaja, jonka Keisari-romaanisarja on dramatisoitu näkemys Julius Caesarin elämästä.
Rooman portit, sarjan ensimmäinen osa, kertoo Caesarin lapsuus- ja nuoruusvuosista. Hän varttuu ystävänsä Marcuksen kanssa senaattori-isänsä maatilalla, saa taistelukoulutusta kuuluisalta gladiaattorilta, menettää isänsä traagisesti Rooman orjien noustessa kapinaan ja joutuu sisällissodan jälkeen pakenemaan Roomasta ja pestautumaan uuteen legioonaan. (Sainpa hienosti tiivistettyä juonen yhteen virkkeeseen.) Iggulden tekee upean draamallisen ratkaisun paljastaessaan vasta viimeisellä sivulla, että Gaius Juliuksen parhaan ystävän koko nimi on Marcus {Brutus}... Siinä vasta kutkuttava tapa lopettaa kirjasarjan ensimmäinen osa.
Historialliset faktat? Conn Iggulden kirjoittaa loppusanoissaan, että Julius Caesarin varhaisvuosista on vain vähän historiallista tietoa. Hän on yhdistänyt Juliuksen elämään joitain suuren luokan historiallisia tapahtumia, missä hän onnistuu mielestäni hyvin. Aina välillä lukiessa heräsi kysymys: "Olikohan tuo nyt oikeasti tuollaista? Onkohan kirjoittajalla tästä asiantuntevaa tietoa?" Mutta väliäkö tuolla, kun kirja on niin hyvä.
Iggulden myöntää myös tehneensä suuriin historiallisiin linjoihin oikomista ja viilaamista "draamallisista syistä". Hän kertoo loppusanoissaan mukavasti, miten asiat ovat tarkalleen ottaen todellisuudessa menneet.
Kirjaa voi suositella sellaiselle, joka on edes vähän (näin vähän) kiinnostunut antiikin Roomasta. Se tarjoaa mielenkiintoisen lukuelämyksen ja voi hyvinkin olla lähtölaukaus koko kirjasarjan kestävälle luku-urakalle. 7/1/2007 Kaksi herätelainaa kristinuskostaKun minulla taannoin oli luppoaikaa, kävelin pääkirjaston uskontohyllyjen ohi. Käteen tarttui kaksi pokkarityyppistä kirjaa, jotka herättivät kiinnostukseni. Mietin, voisiko niistä kirjoittaa blogiini vaikkapa jonkinlaisen vertailevan erittelyn – mutta ei. Ne eivät käsittele ihan samoja aiheita.
Grant R. Jeffrey: 666 – Antikristuksen yhteiskunta Suomessa ja maailmalla
Tämä kirja on nimetty hieman harhaanjohtavasti, sillä kirjoittaja on kanadalainen ja tuskin mainitsee Suomea teoksessaan. Kirjan alkuperäinen nimi The Surveillance Society sen sijaan kertoo kirjan sisällöstä kaiken oleellisen: kirja keskittyy yhteiskunnallisiin muutoksiin, jotka kirjailijan mukaan enteilevät Raamatun ennustamien lopun päivien tuloa.
Jeffrey esittää teoksessaan erilaisia näkemyksiä siitä, mitkä viimeaikaiset ilmiöt voisivat toteuttaa sellaisia Raamatun ennustuksia kuten pedon merkki, pedon luku (666) ja Harmageddonin taistelu. Ennen Raamatun käsittelemistä hän kuitenkin pohjustaa väitteitään kertomalla vain yleisesti sellaisista asioista kuin mikrosiruista, uudenaikaisista aseista, YK:sta, EU:sta ja NATOsta sekä älykorteista.
Kun ensimmäistä kertaa kuulin salaliittoteoreetikkojen väitteen, että koko maailman viestintäyhteyksiä valvottaisiin, kummastelin, miten vainoharhaisia jotkut ihmiset ovat. Mutta sitten sainkin tietää, että – se on totta! Mm. Yhdistynyt kuningaskunta, Yhdysvallat ja Australia ovat mukana ECHELON-projektissa, joka vahtii tietokoneistetusti sähköposteja, puheluita ja kenties muitakin elektronisia viestintäyhteyksiä. Mikään Echeloniin kuuluva maa ei ole asiaa virallisesti myöntänyt, mutta yleisesti ottaen asiantuntijat ja muut valtiot pitävät järjestelmää todellisena.
Grant Jeffrey kirjoittaa, että Raamatun mukaan lopun aikoina syntyy uusi supervalta, jonka johtoon nousee Saatanan tukema Antikristus. Raamatussa kuulemma kerrotaan luku 666, jotta epäröijät voisivat laskutoimituksia tekemällä ottaa selville, onko kyseessä tosiaan antikristus. Hän hallitsee supervaltaa seitsemän vuotta. Jeffrey uskoo, että "uudelleen herätetty Rooma", josta Raamatussa puhutaan, on Euroopan unioni.
Jeffrey kannattaa fundamentalistien keskuudessa varsin yleistä mutta "tavalliselle kristitylle" vieraan tuntuista näkemystä, jonka perustana näyttäisi olevan, että Jumalan suunnitelmassa vain häviävän pieni osa ihmisistä osaa varoa Saatanan juonta ja pelastuu. Tämä näkemys tuntuu sotivan sitä luterilaista jumalakuvaa vastaan, jossa Jumala on rakastava ja tahtoo pelastaa kaikki. Tätä näkemystä edustaa seuraavaksi esittelemäni kirja.
Antti Kylliäinen: Kaikki pääsevät taivaaseen. Välttämättömiä tarkistuksia kristillisiin opinkohtiin
Nuori evankelis-luterilainen pastori Antti Kylliäinen tekee jo kirjansa esipuheessa selväksi, että hän ei aio Saatanaa mainita. Hän kirjoittaa: "Saatanaa en kirjassani mainitse lainkaan siitä yksinkertaisesta syystä, etten pidä ajatusta persoonallisesta pahasta sen enempää kiinnostavana kuin millään tavalla tarpeellisena kristillisen maailmanselityksen kannalta."
Tämä virke sai minut suhtautumaan kirjaan varauksella. Saman sai aikaan se, kun Kylliäinen kertoo esipuheessaan syistä kirjan kirjoittamiseen: Hän oli havainnut ihmisten pelokkaan suhtautumisen esimerkiksi helvettiä kohtaan. Toisaalta yleinen kuva Jumalasta rankaisijana ei sopinut hänen jumalakuvaansa. Kirjan sisältö vahvisti ensivaikutelman: eräskin väliotsikko kuuluu "Miten rakennan itselleni kelvollisen opin?"
Kylliäinen käsittelee kirjassaan erilaisia kristillisiä dogmeja ja sitä, miten ne sopivat luterilaiseen pelastuskäsitykseen, jonka mukaan Jumala pelastaa armosta. Hän hylkää, kaataa ja uudelleentulkitsee opinkohtia shokeeraavaan tahtiin: hän sanoo mm. että "ateistitkin uskovat", että "synnin (=epätäydellisyyden) vihaaminen aiheutti sen, että Aatami ja Eeva söivät kielletyn hedelmän" (eikä mainitse saatanaa (puhuu käärmeestä käärmeenä) syntiinlankeemustakaan käsitellessään) ja että "luterilaisen kirkon olisi korkea aika hyväksyä ja ryhtyä siunaamaan paitsi avioliittoja myös sekä homo- että heteroseksuaalisia avoliittoja".
Jotenkin kirjasta saa sellaisen kuvan, että Kylliäinen valitsee Raamatusta mitä vain kohtia, jotka hänelle sopivat, eikä muutoin usko Raamatun sanaa todeksi. (No, tähän nyt voisi sanoa että "niinhän ne kaikki tekevät", mutta hän tekee tätä yllättävän avoimesti.) Itse asiassa näyttää ihan siltä, ettei hän edes uskoisi kristillisen opin mukaisesti vaan muovailisi ainoastaan kivan uskonnon, joka pelokkaille ihmisille toisi lohtua. Hänen ratkaisunsa helvettiä pelkääville ihmisille siis olisi: hylätkää ev.lut. usko ja kehitelkää oma. |
|
|
