| Perttu's profileKrooninen älyBlogLists |  Tools  Help |
|
8/30/2006 Ruokaa suoraan luonnostaTänään saatiin suoria todisteita kouluruuan tasosta. Ruokalistalla oli keitettyjen perunoiden kanssa possupataa. Useat opiskelijat löysivät kastikkeesta muurahaisia.
Sanoisin, että onneksi sain tietää asiasta vasta syötyäni. Enpähän joutunut näkemään nälkää nirsouden takia.
 Itse en huomannut ruuassa mitään vikaa.LinkkivinkkiAiheeseen liittymätön linkkivinkki: Helsingin Sanomien sivuilla pääsee selailemaan koulutusliitettä, jossa saattaa olla kiinnostaviakin juttuja. 8/20/2006 KirjameemiCloudy haastaa meemiin viisi ensimmäistä, jotka sen lukevat. Kenties olen yksi heistä, joten vastaan haasteeseen. Ideana on siis, että vastaan lueteltuihin kysymyksiin ja haastan viisi muuta bloginpitäjää vastaamaan ja haastamaan lisää bloginpitäjiä.
Vielä 2 vuotta sitten en olisi vastannut tällaiseen meemiin, sillä rupesin lukemaan omaksi ilokseni vasta kesällä 2005. Siitä lähtien olen kuitenkin viihdyttänyt ja sivistänyt itseäni kymmenillä kirjoilla.
Kysymykset:
Katso myös 8/16/2006 Annina Holmberg: LumotutVaikka jonkun kirjailijan nuortenfantasia saattaisi purrakin, genren kiinnostavuus ei selvästikään ole yleistettävissä. Annina Holmbergin kirja oli pettymys. Tosin epäilisin, etten ole kohderyhmää.
Kiinnostuin kirjasta, kun luin sen arvostelun jostain nuorten kirjallisuslehdestä, jonka nimeä en nyt muista. (Tänään on ollut mutenkin niin väsyttävä päivä, että ihme jos muistan mitään...) Lehdessä lupailtiin "taistelua nykymaailmassa vampyyrejä ja ihmissusia vastaan". Se puoli kirjasta vain jäi tosi laimeaksi. Kirjan perusideassa olisi selvästi ollut ainekset parempaan, mutta se olisi tarvinnut paljon enemmän kuin pikkumuutoksia.
Kirja antaa myös hyvin epäaidon kuvan ihmissuhteista (jopa minä kaikista ihmisistä huomaan sen... se kertoo jo jotain), ja paikoin kirjan henkilöiden tekemät johtopäätökset saavat lukijan vain ajatelemaan: "Eihän tuosta mitenkään voi päätellä, että..."
Kirja tuntuu myös puskevan eteenpäin niin suurella nopeudella, että sen sisältöä (nimenomaan sitä fantasianomaista puolta) ei ehdi sisäistää. Tämä saattaisi toimia pitkissä kirjoissa kuten Tarussa sormusten herrasta (en tosin tiedä, sillä en ole vielä lukenut ko. kirjoja), kun kirjan ihmeellisyyksiä voi "ottaa kiinni" sen edetessä, mutta Lumotut on siihen auttamattomasti liian lyhyt.
Parhaissa kirjoissa loppuhuipennus on erittäin tiivistunnelmainen ja pitkähkö. Lumottujen loppuhuipennus ei ollut kumpaakaan, jos siinä edes sellaista oli.
Ehkä joku muu kohderyhmä (kenties 16-vuotiaat tytöt?) saattaisi pitää kirjasta. Minä en. 8/8/2006 Dan Brown -uutisia!Kävin muutama viikko sitten katsomassa Dan Brownin Da Vinci -koodiin perustuneen elokuvan Da Vinci -koodi. Ihan kiva, mutta olisi siitä kirjasta saanut paremmankin. Vähän turhan hidas tempo yhdessä vaiheessa. Luin äsken, että Sony tekee elokuvan myös saman kirjailijan Langdon-trilogian edellisestä osasta, Enkelit ja demonit. (Langdon on siis kirjan päähenkilö, "symbologi".) Erittäin hauskaa. Kyseinen kirja saattaa jopa spektaakkelimaisuudessaan sopia elokuvaksi paremmin kuin Da Vinci -koodi. Wikipediassa spekuloidaan, että uusi elokuva olisi Da Vinci -koodin jatko-osa, koska se julkaistaan DVK:n jälkeen (vuonna 2008–2009). (Da Vinci -koodi -kirja taas oli päinvastoin Enkeleiden ja demonien jatko-osa.) Jos et tiennyt, Dan Brownilta tulee uusi romaani, The Solomon Key, ehkä ensi vuonna. Kyseessä on Langdon-trilogian kolmas kirja. 8/4/2006 Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikestaKun Bill Bryson oli koulussa, hänestä tuntui, kuin oppikirjojen kirjoittajilla olisi ollut salaliitto. Kirjojen aiheista olisi saanut aikaiseksi valtavan kiinnostavaa tekstiä, mutta kirjat eivät vastanneet parhaisiin kysymyksiin. Siitä se ajatus sitten 40–50 vuotta myöhemmin lähti.
Olen lopultakin saanut päätökseen ikuisuuden kestäneen luku-urakan, Bill Brysonin kirjan Lyhyt historia lähes kaikesta. Sain sen syntymäpäivälahjaksi isältäni jo peräti puolisen vuotta sitten, mutta vasta tiistai-iltana tai oikeastaan keskiviikon puolella tuli viimeinenkin sivu luettua.
Palataan siihen kohta, mutta ensin kerron muusta lukemisestani. Ajattelin lukea jonkin ruotsinkielisen romaanin kun koulu alkaa, mutta siihen on aikaa vielä toista viikkoa. Niinpä ajattelin lukea ensin jotain, mitä olen jo kauan ajatellut lukea. Minulla on pieni lista kiinnostavista kirjoista. Mutta kun hain kirjoja kirjaston tietokannasta, ne näytivät olevan lainassa. Lukuun ottamatta Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja pahan pappi -kirjaa, jonka kävin lainaamassa eilen. Mutta luettuani ensimmäisen luvun päätin, etten halua lukea enempää. Niinpä käväissen tänään kirjakaupassa.
Kuten blogini vakinaiset lukijat tietävät, olen viime viikkoina keskittynyt biologian yo-kokeeseen lukemiseen. Lyhyt historia lähes kaikesta ei kuitenkaan periaatteessa ollut hukkaan heitettyä lukuaikaa, sillä kirja käsittelee aika paljon myös biologiaa: genetiikkaa, mikrobiologiaa, evoluutiota sun muuta. Toisaalta taas sen lukeminen ei missään vaiheessa alkanut kyllästytää, sillä Brysonin kirjoitustyyli on niin viihdyttävä ja kiehtova.
Bryson aloittaa joka luvun kertomalla tarinaa, yleensä tieteen historiasta. Sitten hän valotaa, mitkä tekijät ovat johtaneet tieteen saavutuksiin. Koulukirjoista poiketen hän korostaa myös, miten paljon on sellaista, mitä emme tiedä. Hän kertoo lisäksi tiedemiesten inhimillisistä puolista: luonteesta, kömmähdyksistä ja keskinäisestä kyräilystä. Kirjassa on tosi paljon hymyilyttäviä kohtia.
Kirja ei kuitenkaan ole pelkkää tieteen historiaa ja tiedemiesten biografiaa. Se kertoo nykyisin pinnalla olevista tieteenaloista ja antaa jopa tuoreempaa ja tarkempaa tietoa kuin koulukirjat. Esimerkiksi moni biologian kaikki kurssit lukiossa käynyt saattaa luulla, että aminohappoja on 20. Oikeasti luonnon proteiineissa esiintyy 22 aminohappoa, joista 21. löytyi jo 1980-luvun lopussa ja 22. vuonna 2002. Nämä kaksi "uutta" ovat erittäin harvinaisia.
Mielestäni Brysonin kirja sopii erittäin hyvin lukiolaisille, jotka ovat perillä monista luonnontieteistä ja haluavat olla. Kirja on niin mahdottoman hyvä, että sen parissa vierähtää tovi jos toinenkin.
Katso myös: > Kritiikkiä |
|
|
