SpecSavers-niminen brittiläinen optikkoketju on saapunut Suomeen. Kyseinen ketju myy silmälaseja älyttömän halvalla: yksitehot voi saada muutamalla kympillä. Verkkokeskusteluissa onkin kerrottu, että tähän asti suomalaiset optikot ovat ottaneet varsinaista kiskurihintaa silmälaseista. Hämäräperäinen hinnoittelu ja "laadulla" rahastaminen ovat pitäneet optikot tyytyväisinä.

 

Nissen-optikkoketju alkaa nyt myydä halpoja yksiteholaseja varastovoimakkuuksin hintaan 35 euroa. "Ei tämä nyt mistään SpecSaversista johdu, että me näin halvalla myymme. Sattumalta vain alamme tarjota tuotteita järkevään hintaan, vaikka suomalaiset eivät ikinä ennen ole sellaisia saaneet nähdä." (Edelliset virkkeet eivät ole suoraa lainausta, mutta noin kuvittelisin ketjun virallisesti sanovan.) Kilpailutilanne on: SpecSaversin liike on Tampereen Hämeenkadulla monen monen muun optikkoliikkeen vanavedessä.

 

 

Yhdysvaltalainen kulttuuri yhdistetään usein rahan ihannointiin. Senaattori, entinen presidenttiehdokas John Kerry kävi puhumassa Floridan yliopiston opiskelijoille. Kun tuli kysymysten aika, poliisi tainnutti erään kyselijän sähkölamauttimella. Myöhemmin poliisista ilmoitettiin syynä toimenpiteeseen olleen, että opiskelija kulutti liikaa aikaa kyselyihinsä. (Tästä voidaan kai vetää johtopäätös, että poliisi piti kyseistä opiskelijaa, Andrew Meyeriä, ['mei.je.ri.æ] varkaana. Aikahan on rahaa.)

 

Juuri ennen tainnutusta opiskelija oli kysynyt, kuuluiko Kerry Yalen Skull and Bones -salaseuraan, johon mm. George Bush vanhempi ja nuorempi kuuluvat. Salaliitto? Salaliitto! (Kery yritti kylläkin hillitä poliiseja ja sanoi heille, ettei väliintuloa tarvita. Hän sanoi, että voisi vastata opiskelijan esittämään kysymykseen.)

Elokuussa asiantuntijat julkaisivat kirjan Matkapuhelinteknologia – Mitkä ovat terveysriskit? joka käsittelee sähkömagneettisen säteilyn riskejä terveydelle. (Itse kirjaa en ole lukenut, vaan ainoastaan siitä kertovan lehtiartikkelin.) Eräs kirjan kirjoittajista kertoo, että ihosyöpätilastoissa on näkynyt piikki aina, kun uutta langatonta tekniikkaa on otettu käyttöön. Hänen mukaansa ihosyöpien määrässä oli kuitenkin laskua 1980-luvulla, kun lyhytaaltoisia radiolähettimiä otettiin pois käytöstä. (Kirjan julkaisijan luotettavuus on tosin hieman kyseenalainen: HouseProtector myy välineitä sähkömagneettiselta säteilyltä suojautumiseen – tai rahastaa luulosairaudella, miten asia nyt mahtaakaan olla. Kirjailijoilla vaikuttaisi tosin olevan asiantuntemusta. Myös tiedotusvälineet ovat kertoneet kirjasta vakavissaan.)

 

Säteilyturvakeskus on jatkuvasti tiedottanut, ettei matkapuhelimen käytön riskeistä ole näyttöä. Jos oikein muistan, se on kuitenkin suositellut rajoittamaan lasten kännykänkäyttöä. Voima-lehden numerossa 7/2007 kerrotaan yllättävä uutinen: muissa maissa viranomaiset suhtautuvat paljon penseämmin lasten kännykänkäyttöön. Wienin lääkäriliitto suosittelee, etteivät alle 16-vuotiaat käyttäisi kännykkää lainkaan, ja sama suositus tulee Venäjän viranomaisilta!

 

Voima kertoo, että langattoman lähiverkon (WLAN) signaali voi olla kolme kertaa GSM-tukiaseman signaalia voimakkaampi (vaikka sekin jää huomattavasti sallitun raja-arvon alle). Itävaltalainen tutkija suosittaakin, ettei WLAN-verkkoja otettaisi kouluihin lainkaan.

 

Mikä on totuus? Tutkimuksia on aiheesta tehty aika paljon, mutta silti ei muka tiedetä mitään. Suomalaiset tutkimukset ovat keskittyneet lähinnä sen mittaamiseen, paljonko matkapuhelimen säteily lämmittää päätä. Kysymykset syöpäriskistä, säteilyn vaikutuksesta hedelmällisyyteen ja muusta sellaisesta selviävät kunnolla vasta todella pitkäaikaisen seurannan tuloksena. Olemmeko me siis koekaniineja, joiden terveyden rappiosta voidaan joskus 50 vuoden päästä tehdä johtopäätöksiä?

 

Aamulehti uutisoi tänään, että TeliaSonera lopettaa lähivuosina lankapuhelinverkkojen ylläpidon haja-asutusalueilla, joiden asukkaat pakotetaan siten siirtymään kännykän käyttöön.

 

> Uutinen elokuussa julkaistusta kirjasta Iltalehden nettisivuilla.

 

 

Kun nyt aloin kirjoittaa terveyaiheesta, mainitaanpa vielä Aamulehdessä uutisoitu tutkimus. Mustaihoiset sairastuvat tutkimuksen mukaan rintasyöpään useammin kuin valkoihoiset, saavat sen nuorempina ja myös kuolevat siihen useammin. Aamulehden artikkelissa sanotaan, että tutkimuksesta on vedetty johtopäätös rotujen välisen geneettisen eron vaikutuksesta rintasyöpäalttiudelle.

 

Onko näissä huomioissa järkeä? En tiedä, koska minulla ei ole tietoa tutkimuksen suoritustavasta, otoksen valinnasta ym. EDIT: Nyt tiedän. Jos olisinkin vaivautunut lukemaan uutisen heti loppuun... Viimeisessä virkkeessä sanotaan, että tutkimuksen johtajan mukaan koulutus, sairausvakuutus ym. eivät ole syynä havaituille eroille. (Ovatkohan nämä asiat alkaneet kiinnostaa tilastotieteen opintojeni alettua yliopistolla tänä syksynä? Tilastotieteen johdantokurssilla pitää muuten itse käsitellä tilastomateriaalia, tai siis tehdä oma tutkimus.)

Tyhjentävä vastaus eli Kuka voittaa miljardin? on intialaisena romaanina tervetullutta vaihtelua länsimaista kertovien kirjojen kyllästämälle. Paikoin järkyttävään inhorealismiin kykenevä teos kertoo intialaisesta nuorukaisesta, joka osaa vastata oikein kaikkiin kolmeentoista tv-tietokilpailun kysymykseen ja... saa miljardi rupiaa! Ei vaisinkaan, vaan poliisi kiinnostuu asiasta (kiinnostuksen herättävät tuotantoyhtiön lahjukset). Poliisi ja tuotantoyhtiö ovat varmoja, että kilpailijan on täytynyt huijata.

 

Nuorukainen, Ram Mohammad Thomas, kertoo tarinan kustakin elämänvaiheestaan, jolloin hän on kuullut vastauksen johonkin kysymykseen. {Totuus nimittäin on, että vaikka Ram on täysin kouluttamaton köyhimys, hän oli sattumalta joskus kuullut vastaukset juuri niihin kinkkisiin kysymyksiin, joita hänelle tv:ssä esitettiin.} Ramin elämä onkin ollut todella värikästä, hän on kokenut kauheuksiakin, nähnyt paljon erilaisia paikkoja ja tuntenut erilaisia ihmisiä.

 

Kohtalon johdatus on juonessa selvästi läsnä, erityisesti loppuratkaisussa. Loppuratkaisua moni saattaakin pitää yltiömäisen {onnellisena, mutta mielestäni tarinan synkkyyteen nähden onnellinen loppu on paikallaan. Jos tarina olisi asteen keveämpi, loppuratkaisu ei tulisi kuuloonkaan.} Mutta nyt suositukseni on: lue tämä kirja!

Orientoivissa opinnoissa meni tänään melkein neljä tuntia, ja ainejärjestön asioita puitiin vielä reilu tunti. Moni yliopisto-opintoihin liittyvä epäselvyys (esimerkiksi kurssien suorittaminen ja niiden valikoiminen) tulivat selväksi, vaikka olin niistä vielä ihan ulalla eilen.

 

Dekaani kehoitti videoidussa tervehdyksessään opiskelijoita suorittamaan tutkinnon loppuun. Kesken jättäminen on ilmeisesti hirveän yleistä. Tähän liittyen kuulin todellisena yllätyksenä, että valmistuvien tilastotieteilijöiden työllistymisaste hipoo sataa prosenttia. Pian selvisi kyllä, että noita filosofian maisteriksi valmistuneita oli esimerkiksi viime vuonna vain viisi (vaikka tänäkin vuonna matematiikka/tilastotiede-koulutuksen uusia opiskelijoita oli melkein sata, ja ehkä parikymmentä ottaa pääaineekseen tilastotieteen.) Syy on kyllä helppo ymmärtää: Tampereen yliopiston matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitos on todellinen paratiisi niille, jotka haluavat opiskella jossakin vuoden yrittääkseen sitten uudestaan jonnekin (minäkin pyrin ensi keväänä lääketieteelliseen). Koulutusohjelmaan pääsee nimittäin pitkän matematiikan E:n papereilla, ja yliopiston vapaan sivuaineoikeuden vuoksi koulutusohjelmaan tullut voi opiskella kaikenlaista eri tiedekunnista (ei kylläkään lääkiksestä).

 

Keskeyttävien opiskelijoiden suuri määrä selittää varmasti myös paljolti sen, miksi matematiikan opetuksen resurssit ovat niin alhaiset. Voi esimerkiksi olla, ettei monille matematiikan kursseille järjestetä laskuharjoitusryhmiä rahoituksen puuttumisen vuoksi. Onhan se tietysti harmi ja ymmärrän niitä motivoituneita matematiikanopiskelijoita, joita moinen ärsyttää. Mutta miten muuten joku poloinen lääkiksestä rannalle jäänyt vuotensa järjestäisi?

 

Olen menossa näillä näkymin alkavassa periodissa seuraaville kursseille: tietotekniikan peruskurssi, tilastotieteen johdantokurssi ja logiikka 1A. Lisäksi valitsen mahdollisesti jonkun kielikurssin. Ensimmäiset luennot ovat luvassa torstaina. Huomenna orientaatio jatkuu.

 

Erään opettajan kommentti: "Parempi teidän on täällä olla kuin ... esimerkiksi ... kadulla."

Olenpas käynyt yksillä festareilla tänä vuonna! ;)

 

Kun mietin, mitä voisin tehdä Ilonan* kanssa jos tapaisin hänet viikonloppuna, katsoin netistä viikonlopun tapahtumia. Siitä se ajatus sitten lähti.

 

Eräs toinenkin kaveri tuli mukaan. Kuvittelin, että Keskustorilla olisi kaikenlaista nähtävää ja torimyyntiäkin – mutta nyt kun tarkemmin festivaalin kotisivuja lueskelen, näyttää siltä, että menin sekaisin lauantain ja sunnuntain ohjelmassa!

 

Kun ihmettelin kavereilleni, miksi Keskustori oli ihan tyhjä, keksin taas vaihteeksi "hauskan" murjaisun sarjassamme "'laadukkaita' puujalkavitsejä".

"Ilmeisesti kiinalaista kulttuuria ei kulttuurivallankumouksen jäljiltä ole olemassa."

 

No, vanhalla kirjastotalolla oli kalligrafianäyttely, ja sitten kävimme divarissa Laukontorilla. Tämän jälkeen toisen kaverini piti lähteä, mutta Ilona jäi vielä kaupungille. Suuntasimme Vapriikkiin, jossa kaksi virkettä aikaisemmin mainitsemani kalligrafianäyttelyn taiteilija, kiinalainen professori, piti kalligrafiaperformanssin. Kiinalainen nainen soitti perinnemusiikkia, kalligrafi taiteili isolle lattialle levitetylle paperille isolla siveltimellä. Emme pitäneet työn jälkeä poikkeuksellisen hienona.

 

Kuvat: 1) Näin juhlavaa oli tunnelma Keskustorilla. 2) Kalligrafianäyttely. 3) Kalligrafiaperformanssi.

 

(Lauantaina festivaalitapahtumiin kuului muuten myös "tiibetiläinen tanssi". Mikä tuon esityksen sisältönä onkin ollut, jotain hieman kyseenalaista siinä kuitenkin on. Ikään kuin kiinalaiset festivaalijärjestäjät yrittäisivät sanoa: "Meillä Kiinassa pidetään huolta tiibetiläisestä kulttuurista.")