| Perttu's profileKrooninen älyBlogLists |  Tools  Help |
|
11/22/2009 Ottaako sikainfluenssarokote?Istumme täällä Domarissa, kapakassa, jonka luulin olevan tamperelaisten humanistien kantapaikka... Jokke* ja Ms. Fagerholm* istuvat kanssani täällä keskellä eläkeikärajan lähistöllä huojuvia miehiä ja naisiakin. Täällä lauletaan karaokea. Jokke* tykkää tästä paikasta, minä en ole ihan yhtä vakuuttunut. Miksei täällä ole opiskelijoita, vaikka paikka on keskellä Kalevan opiskelija-asutusta? Täällä asuu niin TAMKin, Tampereen yliopiston Kaupin kampuksen kuin keskustakampuksenkin opiskelijoita.
Pitäisikö minulla, kun kerran lääketieteen opiskelija olen, olla jokin mielipide vaikkapa sikainfluenssarokotteen ottamisesta?
Jotkut ovat kuulemma jopa valmiita valehtelemaan kuuluvansa riskiryhmään saadakseen rokotteen ensimmäisten joukossa. "Terveille" nuorille aikuisille rokote on kuulemma luvassa vasta ehkä ensi kuusta lähtien, ja entä sitten aikuisemmat aikuiset ja vanhukset? Ministeri sanoo, että "kaikki rokotetaan", mutta mitä v:n järkeä on ottaa rokote joskus ensi vuoden puolella? Ottaako kukaan kausi-influenssarokotettakaan kuukausia influenssa-aallon ylipyyhkäisyn jälkeen?
Jokke* lukee, mitä olen kirjoittanut, ja sanoo minun antavan väärän kuvan tämän paikan asiakaskannasta. Asiakkaat ovat kuulemma keski-ikäisiä, eivät eläkeikärajan tienoilla. "Eiks toi yksikään tyyppi tuossa vasemmalla ole eläkeikärajaisen näköinen?" "No jos täällä on yksi sellainen, ei siitä voi tehdä yleistystä!"
Sikainfluenssaepidemian levitessä olen löytänyt uuden salaliittoteorioita sivuavan Infosota-sivuston, joka on selvästikin Infowarsin inspiroima sivusto. Jännä ilmiö epidemiaa koskien: verkkoon on syntynyt ympäri maailman kymmenittäin epidemiaa käsitteleviä sivustoja, jotka julkaisevat hämäräperäistä tietoa, "uutisia" epidemiaa koskien, ja lainaavat näin tehdessään toisiaan tietolähteinä. Mutta mikä on alkuperäinen, luotettava lähde?
Infosodan mukaan virkamiehet eivät liikesalaisuuteen vedoten suostu paljastamaan sikainfluenssarokotetta koskevia asiakirjoja kuten rokotteen sisältämien aineiden luetteloa. Laki kuitenkin ilmaisee, että kaikkien ihmisten terveyden kannalta tärkeiden dokumenttien on oltava julkisia. Asia on hallinto-oikeuden käsittelyssä.
Espanjalainen nunna ja kansanterveystieteen professori on julkaissut Youtubessa videon, jossa kertoo rokotteeseen liittyvistä hämäryyksistä ja kehottaa ihmisiä harkitsemaan sen ottoa tietojensa valossa.
Rokotuksen vastustajat sanovat, että ministeri Risikko päätti ostaa 5,3 miljoonaa rokoteannosta Suomeen kilpailuttamatta niiden hintaa. Toisaalta jossain taas väitettiin, että Suomen rokotevalmistaja valittiin vain halvan hinnan perusteella, eikä rokotteita siksi tilattu useilta eri firmoilta, jolloin olisi kaiketi saatu isommat erät rokotteita jakoon Suomeen kerralla.
Tuntuu tyhmältä, että Suomeen tilattiin 5,3 miljoonaa annosta, vaikka oli kai ennakoitavissa, että kaikki eivät rokotetta ottaisi. Toisaalta lintuinfluenssa-aikoina jotkut ruikuttajat valittivat, kun Suomeen tilattiin vain 5 eikä 5,3 miljoonaa rokotetta. Kai sitä ruikutusta aina saa... (Niin, ja sitäkinhän on pohdittu, pitäisikö rokotetta jakaa kaksi annosta jokaiselle. Ruotsissa jaetaan.) Onko ainoa syy Risikon halulle kaikkien rokotuttamiseen se, että kaikki rokotteet menisivät eikä häntä syytettäisi liian isosta tilauksesta?
Yllä mainittu nunna sanoo, että sikainfluenssarokote poikkeaa tavallisista kausi-influenssarokotteista sikäli, että siinä on enemmän tai vahvempaa adjuvanttia. Adjuvantti on tehosteaine, joka aiheuttaa immuunijärjestelmän "ylireagoimisen" antigeeniin, jonka elimistö rokotteessa saa. Hänen mukaansa adjuvantti on niin voimakas, jotta antigeeniä (viruksen osasia) ei tarvittaisi rokoteannokseen niin paljon. Mutta tämä on epäloogista ottaen huomioon, että rokoteyhtiön mukaan antigeeni on halvempaa kuin adjuvantti. Miksi yhtiö siis haluaa rokotteeseen enemmän adjuvanttia, vähemmän antigeenia?
Uusi Suomi uutisoi tällä viikolla, että jotkut suomalaiset ovat ottaneet suoraan yhteyttä Baxter-rokoteyhtiöön saadakseen ostaa rokotetta rokotusjonon ohi. Surkuhupaisasti nunna sanoo, että yksi syy olla ottamatta rokote on, että Baxterille kävi "pikku vahinko" keväällä: yhtiön rokotemateriaaliksi lähettämä virusmateriaali oli elävän lintuinfluenssaviruksen saastuttamaa. Sattumalta joku laborantti Keski-Euroopassa pisti materiaalista tehtyä rokotetta koe-eläimiin, vaikka tällainen testaaminen ei ollut protokollien mukaista. Ja mitä tapahtui? Elukat kuolivat. Tapauksesta seurasi pieni julkinen controversy.
Olen yhdestä asiasta nunnan kanssa samaa mieltä: rokottamisesta ei saa tulla pakollista. Jos nainen saa määrätä ruumiistaan siinä määrin, että voi tehdä abortin, niin pitäisi voida myös kieltäytyä rokotteesta!
Mutta omana mielipiteenäni rokotesalaliittoteorioista... Onko järkevää kuvitella, että terveydenhuoltoviranomaisten salainen tavoite on tappaa/tehdä hedelmättömäksi/tms. ihmisiä rokotteen avulla? Domari out.
10/14/2009 20 000 mittarissaTämähän ei ole yhtään minun tapaistani, mutta olen hieman surffaillut mm. blogini tilastoja tenttiin luvun lomassa… Näköjään 20 000 latauskerran raja on rikkoutunut, ehkä kolmisen viikkoa sitten. Tämä ei tarkoita, että 20 000 eri ihmistä olisi lukenut blogiani, ei todellakaan! “Muutamasta” latauksesta olen itse vastuussa, kyllähän niitä on vuosien mittaan kertynyt. Ilmeisesti blogiini ilmestyy kuitenkin jatkuvalla syötöllä uusiakin lukijoita: kirjoitan asioista, jotka minua kiinnostavat (siis kaikesta), ja kaikki etsivät Googlella itseään kiinnostavia asioita – siispä he päätyvät tänne. Tänään Krooninen äly on löydetty mm. hakemalla Pakarisen Hannan englannintaitoja ja Suomen inkvisition perustamisvuotta (tämä ei tosin välttämättä löytynyt täältä, mutta toivottavasti jotain muuta mielenkiintoista löytyi). En viitsisi enää lisätä tänne löytäneitä hakusanoja tuonne sivupalkkiin, koska silloin samojen hakusanojen etsijät löytävätkin sen sivupalkin eivätkä asiaan liittyvää blogikirjoitustani! (Mielenkiintoista tosin, että esim. kohutun hoitajien joukkoirtisanoutumisen aikaan blogini löydettiin hakusanoin “norjan kielikurssi hoitajille turku”.) 10/3/2009 Mielestäni eivät valveutuneita
Provosoiduin Hesarin nettikeskustelusta sen verran, että oli pakko saada sanoa: “Olen eri mieltä!” Erityisen ärsyttävää on, kun iso osa keskustelijoista on olevinaan niin valveutunutta, niin valveutunutta, eikä tunnu tajuavan omaa etuaan. Heidän argumenteissaan on sellaisia ristiriitaisuuksia että… Mutta no, moni saattaa ajatella minusta juuri samalla tavalla. > Näissä vaaleissa on Suomen itsenäisyys pelissä 9/27/2009 The Irish, a forgiving peopleAfter the Irish people voted against Lisbon Treaty, the governing EU elite became upset but remained arrogant. The thing with Nice Treaty teached the Euro-elite one valuable lesson: don’t allow referenda to take place. So, the French among others didn’t get another chance to vote wrong; the Irish constitutional court was yet independent enough to demand a referendum. What happened and how some powerful politicians reacted after the “failed” referendum turned me into a fanatic EU criticist. Awareness of the ruling elite’s pre-referendum actions deepened my discontent. I learned that knowledge of the Treaty’s contents was held back, and the Irishmen didn’t know what they were voting about. But neither did the elected members of parliaments of the member states, and they chose to ratify the Treaty anyway. Recent polls show that 55 percent of the Irish people are pro-Lisbon. They were most forgiving about the way the EU couldn’t take their no for an answer, about how the EU ignored their opinion and persistently urged forward the ratification process. The EU allowed for minor, positively cosmetic changes to the Treaty which still seems to be taking us towards a federation. I don’t want my native country, Finland, to become just a member state in a federally governed USA-like entity. Even if we can rely on the EU not becoming precisely like the USA, we’ve gone too far already. Who needs a federal Europe? It’s not best for the people – only rulers with a desire for huge powers have the huge urge to drive us into such a system. The fact that no other nation of the EU is allowed to have a say about the Treaty should be a big enough reason, in itself, for the Irish to reject the Treaty in the next week’s referendum. 9/18/2009 Muutoksia 2: mUUToksia, eli ekat jehovalaiseniVoisiko uuteen kotiin muutettuaan virstanpylväänä pitää sitä, kun Jehovan todistajat ensi kertaa tulevat julistamaan sanomaansa? Tänään niin joka tapauksessa kävi, tasan kuukausi muuton jälkeen. Todistajat eivät tosin ilahduttaneet jutuillaan minua vaan kämppistäni, itse olin juuri sillä hetkellä lähikaupassa. Asuin “kotona” 21-vuotiaaksi asti. Kesällä sain opetella itsenäistymistä Tukholmassa asti työskennellessäni, eikä se ollut mikään shokki minulle. Uuteen kotiini lääkiksen lähelle muutto ei sekään shokeerannut, ja täällä olen viihtynyt hyvin. Kämppiksestä huolimatta minulla on paljon omaa rauhaa ja tilaa, toisaalta taas ei tunnu yksinäiseltä. Sitten syväfilosofiaa. Olen ollut varsin tyytyväinen elämääni viime aikoina, vaikka joskus on erinäisten asioiden takia huonompia päiviä. Eikö “itsensä löytäminen” olekin karsea klisee, popkulttuurin meille syöttämä muka-syvällinen “prosessi”? Näin olen kauan ajatellut, mutta tänään mietin, olisiko minulle paikallaan itseni löytäminen. Ehkä Jehovan todistajien lehtiset saivat minut mietteliääksi. Olisiko minulta oma persoonani kadoksissa, voisiko olla etten tiedä kuka olen? Minun on usein vaikea jutustella (kenenkään kanssa); johtuisiko tämä siitä, että minulta puuttuvat selkeästi määritellyt mielipiteet ja intressit? Muuta voisi luulla blogiani lukemalla, mutta toisaalta nokkelimmat tekstini on kirjoitettu ehkä kolmisen vuotta sitten, nykyään kirjoitukseni ovat harvassa ja tasapaksut. Sitten pinnallisempaan. Lukuvuoteni alkoi tilastotieteellä, jota minun pitäisi osata – olenhan lukenut tilastotieteen kursseja “välivuotenani”, kun en lääkikseen ensi yrittämällä päässyt. Tentin jälkeen tuntui siltä kuin pääsisin täpärästi läpi (siltähän se aina tentin jälkeen tuntuu!), mutta katselin mallivastauksia, ja ne olivat jotain ihan muuta kuin omat vastaukseni. Siinä missä minä sanoin, että erään diabetes-tutkimuksen interventioita ei voisi resurssipulan takia soveltaa käytäntöön, mallivastaus sanoi että siihen ei paljon resursseja tarvita, kun seuranta tapahtuu aika harvoin väliajoin. Noloo! Tänään on ollut tavallinen perjantai. Minulla oli vain pari tuntia kontaktiopetusta. Kämppikseni lähti mökille kuten joka viikonloppu. Saunoin kuten joka perjantai. Sitten sainkin nauttia lempi-tv-sarjani Babylon 5:n neljännestä tuotantokaudesta; sain DVD-boksin postissa tänään. Epänormaalia tässä päivässä olikin lähinnä se, että pyöräilin kahteen otteeseen postiin DVD-lähetyksen toivossa, ja Jehovan todistajien oven takana piipahdus. 9/10/2009 Douglas Adams: LinnunrataLinnunrata on takakansitekstin mukaan “maailman ainoa viisiosainen trilogia” – sen osat ovat (ulkomuistista!) Linnunradan käsikirja liftareille, Elämä, maailmankaikkeus – ja kaikki, Terve, ja kiitos kaloista!, Maailmanlopun ravintola ja Enimmäkseen harmiton. Pikku yksityiskohtiin takertuvana persoonana esitän kuitenkin itselleni kysymyksen, eivätkö Mooseksen kirjat sitten ole viisiosainen trilogia – ja vastaan itselleni: eivät tietenkään, nehän ovat pentateukki. (Wikipediasta tarkistus paljastaa, että Maailmanlopun ravintola on itse asiassa toinen sarjan kirjoista, mutta muuten listani järjestys meni ihan oikein!) Adamsin tuotanto on todella humoristista. Hän on kirjojensa perusteella sellainen mielikuvituksellinen epeli joita varmaan useimpien tuttavapiiriin kuuluu. Esimerkiksi Maailmanlopun ravintolan koko konsepti on vaatinut todella erityislaatuista mieltä. Linnunrata naurattaa paljon enemmän kuin vaikka The Asti Spumante Code. Näin Linnunradan käsikirjan liftareille elokuvana aikoinaan tähtitieteen kurssilla, ja kirjasta huomasin, että kyseinen elokuva noudatti kirjan juonta aika tarkasti. Mutta siis vain “trilogian” ensimmäisen osan juonta; elokuva saattaa siis saada jatko-osia. Teoksen loppuosassa tipuin ikävä kyllä kärryiltä. En tajunnut rinnakkaistodellisuusjuttua ollenkaan, minulle oli siis aika epäselvää miten se Maa välillä oli tuhoutunut ja välillä ei jne. “Trilogian” loppu oli myös turhan onneton – tai miten sen itse kukin ottaa. Mutta on Adams niin hienon sarjan kirjoittanut, että hän saa lopettaa sen ihan miten haluaa.
8/16/2009 Umpisuolen tulehtuminen RuotsissaUmpisuolen tulehdus ei aina aiheuta tyypillisiä oireita. Uskoin, kun minulle Karoliinisen yliopistosairaalan ensiavussa sanottiin 2.8. aamulla, että olin vain syönyt jotain vatsaa ärsyttävää ja että vatsassa oli ehkä “jokin tulehdus”. Kivut olivat kovat, ja olinkin pettynyt, kun sanottiin että olisi lähdettävä kotiin ilman mitään kipulääkitystä. Kun kysyttiin, haluaisinko kuitenkin jotain lääkettä mot illamående, otin tämän tietysti vastaan, olinhan maksanut lystistä 300 kruunua. Iltapäivällä pelkäsin jo pahoin, että syyllinen yöunet riistäneisiin kipuihini voisi olla tulehtunut umpilisäke. Kovin vaivalloista oli tuossa vaiheessa lähteä taksilla sairaalaan. Kun tulin paikalle toistamiseen, tapaukseni otettiin jo vakavammin: en joutunut odottamaan hoitoon pääsyä kuin hetkisen. Tuntien odottelun (soitin kotiväelle) ja erinäisten kokeiden jälkeen pääsin illalla vuodeosastolle, ja pian minut haettiinkin sieltä leikkaukseen. Se, että minut on aiemminkin nukutettu leikkausta varten ja se, että opiskelen lääketiedettä, vaikuttivat paljon rauhalliseen mielentilaani. Olin vain iloinen, että kivuilleni tehtiin jotain. Leikkaussalihenkilökunta oli tosi ystävällistä ja mukavaa, juttelivat kaikenlaisia. Klaarasin muuten koko sairaalareissun ruotsin kielellä. Nukutuslääkkeen pistäminen sai aikaan ihan luonnollisen “nyt olen nukahtamaisillani” –tunteen. Kun minut herätettiin joitain tunteja myöhemmin, tajusin nopeasti, missä olin ja mitä oli tapahtunut. Toivuin niin, että kahdeksan päivää leikkauksen jälkeen oli täysin terve olo, pääsin liikkumaan aivan normaalisti. Kymmenen päivää leikkauksen jälkeen tulin Tukholmasta kotiin Tampereelle. Kesätyöt siinä loppuivat kaksi viikkoa aiottua aiemmin. 8/1/2009 Anneli Kanto: Piru, kreivi, noita ja näyttelijäKylläpä olen lukenut paljon tänä kesänä! Sitä se netin huono tillgänglighet ja TV:ttömyys teettää. Tamperelainen käsikirjoittaja Anneli Kanto on kirjoittanut erinomaisen esikoisromaanin. Piru, kreivi, noita ja näyttelijä on 1600-luvun Suomeen sijoittuva historiallinen romaani opiskelijanuorukaisesta, joka ei malta pitää näppejään erossa okkultismista. Hän saattaa monen monet hankaluuksiin, ja syyllisyyden varjo synkentää hänen loppuelämänsä... Kanto kirjoittaa todella hauskaa tekstiä. Romaani on olevinaan päähenkilön kirjoittama omaelämäkerta. Kirjan läpi mukana kulkeva inhimillinen ote hymyilyttää. Ilo ja suru, hyvä ja paha ovat teoksessa hyvässä tasapainossa: vaikeatkin asiat tulevat esille, mutta pilaamatta lukukokemusta. Kirja alkaa hurjalla, realistisella teloituskohtauksella, mutta lukijan ei kannata ottaa sitä sellaisena kuin se on, vinks vinks. Eräs teoksen hyöty muuten oli, että opin, mitä sanat "teilaus" ja "kujanjuoksu", joita nykykielessä käytetään vain kuvaannollisesti, todella tarkoittavat. Pidin kirjan loppuratkaisusta.  7/17/2009 Ilkka Remes: RuttokellotMafiapomon kostosuunnitelma Suomea vastaan on vähällä johtaa näkymättömään vallankaappaukseen... Ilkka Remes käsittelee kirjassaan bioaseita kuten Ikiyössäkin. Ne lienevät aiheena Remeksen sydäntä lähellä; ehkäpä niistä saa hyviä aineksia trillereihin. Nyt sikainfluenssasta kohkatessa ainakin. Kirja on kuitenkin jo kymmenisen vuotta vanha, mutta ainahan eri epidemioista on kohistu. (Kirjan iän huomasi jännittävästi siitä, että lentokonematkustajan poika pääsee lennolla tutustumaan ohjaamoon; ne ajathan ovat takana päin sitten 9/11:n.) Teos lähtee liikkeelle hieman tylsästi, se alkaa pitää kunnolla otteessaan vasta reilun sadan sivun jälkeen. Mutta kyllä on jännä lukea, miten Suomi joutuu kaiken keskipisteeseen ja Suomeen tulee poikkeustila ihan ison maailman tyyliin. Kirjan lopussa Remes kirjoittaa, että moni uskottavan tuntuinen asia kirjassa on fiktiota ja moni uskomaton faktaa. Se vasta pistää ajattelemaan! Remes on taitava maalaamaan hahmoilleen erilaisia sielunmaisemia. Hänen teoksensa sisältää mielenkiintoista pohdintaa esimerkiksi politiikasta ja tiedotusvälineiden toiminnasta. Remeksen kirjoja saa lainaksi Tukholman pääkirjaston (lähellä Odenplania) isosta salista.  7/10/2009 Toby Clements: The Asti Spumante CodeOne must be a quite experienced writer to succeed in writing a parody thriller both with an interesting -- yet original, not plagiated -- plot and with funny references to the parodied story and the parodied author's writing style. I think Toby Clements has succeeded pretty well with The Asti Spumante Code. It's worth considering if parody is a somewhat inferior genre in being a "copy", riding with the success of the original literal work. In order to be an "honest" work of art, a parody must have so much originality in it that the author's skills can be acknowledged. This can be said of The Asti Spumante Code, I think, because it just loosely follows the pattern of The Da Vinci Code (my review in Finnish), without copying the details. Many of the funny bits of the book come from the original details made up by Clements, the author. Plot summary: The Asti Spumante Code, from which the book derives its name, is a kind of an instruction manual for authors that is supposed to include the recipe of a perfect book -- such a perfect book that if published, no one would any longer read any other books. The publishing industry naturally doesn't want the Code to be realised in a book, of course. Some of the book's crooks are an assassin hired by publishers, people wanting to acquire the Code in order to blackmail the publishing industry, and police authorities, who are also incredibly stupid. The most sinister of the characters are albinoes. The book's plot takes off from Bruxelles (not from Paris like in The Da Vinci Code, so it's not a copy, see!) and takes the "heroes" through Eurotunnel to Great Britain. The author, a Briton, includes in his book abundant puns against the European Union, anti-terrorist legislation that narrows civil rights, and authorities enforcing this legislation. The publishing policy of today's publishing industry gets its share, too, I think.  6/29/2009 C. S. Lewis: Paholaisen kirjeopistoLewis, Narnia-sarjastaan tunnettu kirjailija, tuo julki uskonnollisia näkemyksiään kätkettynä pirun näkökulmaan kirjassaan Paholaisen kirjeopisto. Kirja sisältää kirjeitä, joita kokeneempi helvetin enkeli lähettää kokemattomammalle opastaakseen tätä kiusaamaan opiskelijanuorukaista, joka on juuri tullut uskoon. Kirja on oivaltava ja vastaa erittäin pätevästi moniin kysymyksiin, joita esimerkiksi kristinuskon mielekkyydestä voi herätä. Lewis kirjoittaa napakasti ja humoristisesti. Kirjasta ei nauti hirveän paljon henkilö, jolla on liberaaliteologiset näkemykset. Lewis kirjoitti kirjansa 40-luvulla, jolloin sellaisia virtauksia ei vielä liene ollut olemassa. Hänen kirjansa on perinteisen näkemyksen, muuttumattoman kristillisyyden, puolustus. Tällaisena se on nykyisinkin erittäin ajankohtainen ja puhutteleva teos, jota ei tule lukea Historiallisen Näkökulman sokaisemana. Pakollista luettavaa teos on tietysti vasta uskoontulleelle, auttaa tunnistamaan Saatanan juonet. 6/22/2009 Conn Iggulden: Keisari. Kuninkaiden kuolema Igguldenin Keisari-sarjan kirjoja ei ole nimetty hirveän kuvaavasti; on helppo unohtaa, mikä kirjoista on mikin. Kuninkaiden kuolema on kuitenkin sarjan toinen osa (juttua ekasta osasta täällä), ja se kertoo Julius Caesarin hurjasta nuoruudesta, merirosvojen kaappaamaksi joutumisesta sekä mutinalaisten orjien aloittaman kapinan kukistamisesta – ynnä Caesarin traagisesta henkilökohtaisesta onnettomuudesta. Iggulden kertoo kirjan lopussa tarinan historiallisesta taustasta. Hän on tehnyt taitavan sepittämisen vuoksi myös aika rohkeita mutkien suoraksivetämisiä historialliseen faktaan – esimerkiksi muuttanut Octavianuksen Juliuksen sisarenpojanpojasta Juliuksen serkuksi – mikä toisaalta tuntuu kyseenalaiselta: eikö olisi mukavinta lukea lähes-faktaa, johon on tiedon puutteessa sepitetty täytettä? Mutta toisaalta Iggulden kirjoittaa niin mukaansatempaavaa tekstiä, että ehkä hän on tehnyt hyvän ratkaisun. Iggulden kirjoittaa joutuneensa myös karsimaan pois varsin paljon Caesarin elämänvaiheista, koska hän on ollut niin monessa mukana. Kuninkaiden kuolema on kiehtovaa luettavaa, joka innostaa pohtimaan maanosamme historiaa. Iggulden saa lukijan tuntemaan olevansa itse mukana tapahtumissa – historiallisissa taikka sepitetyissä. Keisari-sarja on riittoisaa luettavaa, joten pokkari kannattaa hyvinkin raahata mukaansa vaikka ulkomaanmatkalle asti.  5/13/2009 Näissä vaaleissa on Suomen itsenäisyys pelissäAamulehdessä kirjoitettiin, että eurovaaleissa on Suomen valtiollisista vaaleista alhaisin äänestysprosentti. Olisin melkein korjannut: “osavaltiollisista vaaleista”. EU on vienyt ja vie entistä enemmän valtaa itselleen valtioilta. Mielestäni Lissabonin sopimus tekee voimaan tullessaan EU:sta lopullisesti liittovaltion. Meidät voi pelastaa vain, jos Irlanti hylkää sen kansanäänestyksessään europropagandasta huolimatta. (Muissa maissa kansa ei saanut äänestää, koska se olisi äänestänyt väärin. Irlanti äänesti jo kertaalleen väärin, nyt vaalikarja pakotetaan uudelleen Minusta tuntuu, että kaikkia motiiveja EU:n liittovaltioistamiseen ei ole kerrottu. Jokin valtaeliitti sitä haluaa, ja “tyhmälle kansalle” sävelletään helposti sulatettavia perusteita. Me emme edes tiedä, kuka liittovaltioistamista lopulta haluaa. Wikileaksiin vuotaneet Bilderberg-ryhmän kokousraportit vuodelta 1955 osoittavat, että jo silloin kyseinen salainen elitistiverkosto päätti Euroopan unionin perustamisesta ja sen yhteisestä valuutasta, eurosta. Irc-gallerian vaalikone paljastaa jännän tiedon: eräät ehdokkaat kehtaavat ihan julkisesti myöntää kannattavansa EU:n yhdistymistä liittovaltioksi! Minulle kaikkein vähiten sopivien ehdokkaiden joukossa Aleksi Mäntylä (vihr.) ja Anna Bertills (r.) vastaavat myöntävästi kysymykseen, olisiko EU:n yhdistyttävä liittovaltioksi. Myös Risto E. J. Penttilä (kok.) vastaa “kyllä” mutta pehmentää vastaustaan kirjoittamassaan selityksessä. Eräs kaverini, jolle minulla ei nyt ole peitenimeä, kommentoi äänestyspäätöstäni, jonka paljastin hänelle viikonloppuna. Sanoin tietäväni kyllä, ettei kyseinen puolue ja ehdokas voi päästä läpi. Hän oli siksi sitä mieltä, ettei päätöksessäni ole mitään järkeä. Mutta ajattelepa loppuun asti: eikö olisikin absurdia, että kaikki äänestäisivät vain niitä ehdokkaita joiden tietävät pääsevän läpi? Jos voisit, menisitkö aikakoneella tulevaisuuteen katsomaan läpipäässeiden ehdokkaiden nimet, ja palaisitko sitten nykyaikaan äänestämään jotakuta heistä? On äänestettävä sitä ehdokasta/puoluetta, jonka haluaa pääsevän läpi. Minä haluan kannattaa sitä puoluetta, joka vastustaa EU:n liittovaltioistumista ja rakastaa Suomen itsenäisyyttä. Äänestäminen — vähintä, mitä voit tehdä itsenäisyytemme eteen!
4/24/2009 Ajankohtainen tekijänoikeusEilen tekijänoikeuspäivänä keskusteltiin Bookabookasta. TTVK on sitä mieltä, että Bookabookan kirjavuokrausvälitys on tekijänoikeusrikkomus. Bookabookassa ihmiset ilmoittelevat esimerkiksi oppikirjoistaan joita haluavat vuokrata muille opiskelijoille. TTVK:n mukaan kirjoja ei saa vuokrata ilman kirjailijoiden lupaa. Jokaiselta kirjailijalta olisi pyydettävä lupa erikseen. Tämä on tietysti aivan naurettavaa, koska ei asuntoa vuokrattaessakaan tarvitse pyydellä arkkitehdin lupaa. Kirja on fyysinen esine. Kirjoja on jo iät ja ajat myyty käytettyinä. “Tekijänoikeuksilla” perustellut rajoitukset itse omistetun kirjan käyttöön ovat keinotekoisia eivätkä vastaa yleistä oikeustajua. Vuosien mittaan tekijänoikeusrajoituksista on tullut yhä rajoittavampia ja epäintuitiivisempia. Itse asiassa, jos ostamiaan kirjoja ei saa vuokrata, niiden arvo ei ole niin korkea. Niiden hintoja on siis roimasti laskettava tässä tapauksessa. Kustantajien ahneudesta on kyse. Tekijänoikeusväen lobbaus vaikuttaa lainsäädäntöön ihan mielettömästi. Tästä päästäänkin toiseen aiheeseen. Europarlamentti haluaa pidentää äänitteiden tekijänoikeussuojaa 50:stä 70:een vuoteen. Äskettäin europarlamentti hylkäsi ehdotuksen 95 vuoden suoja-ajasta. 70 vuotta on ihan liikaa. Jos joku levyttää parikymppisenä, tekijänoikeus siis suojaisi levytystä yhdeksänkymppiseksi – sikäli kun kukaan nyt elää niin vanhaksi. Mutta eiköhän artistin äänite käytännössä myy vain vähän aikaa julkaisusta, eli pidennetty suoja-aika vain estää äänitteen leviämistä 50–70 vuoden kohdalla. Psykologit tietävät, että ehdotus otetaan helpommin vastaan, jos ensin tehdään vielä huonompi ehdotus. Olen varma, että siitä tässäkin tapauksessa on ollut kyse. 95 vuoden suoja-aika on niin mieletön ajatus, että kukaan ei varmasti ole sellaista missään vaiheessa tosissaan halunnutkaan. Nyt kuitenkin tavallinen “tyhmä kansa” kokee voittaneensa jotain, kun suoja-ajasta tuleekin 70 eikä 95 vuotta. 4/21/2009 Lino Aldani: JääristiLino Aldani (1926–2009) oli vanha mies ja Jääristikin on vanhahko teos (vuodelta 1989), mitä epäilen osasyylliseksi siihen, että tieteiskirjan tulevaisuudenkuva ei ole läheskään yhtä futuristinen kuin nyky-scifin. Aldani ei kuvittele kirjassaan sen monimutkaisempia kommunikaatiovälineitä kuin kaukokirjoittimen, mutta toisaalta hänen skenaariossaan Aurinkokunnasta voidaan matkustaa kaukaisiin tähtijärjestelmiin jonkinlaisten madonreikien kautta. Jääristi kertoo katolisen papin elämästä 2100-luvulla, jolloin Maa on pahoin saastunut ja miltei asuinkelvoton. Paavi suunnittelee muuttavansa Marsiin ja ottavansa Pietarinkirkon mukaansa. Francesco Moralesin vanhemmilla on jänistarha Marsissa. Hän pääsee heikoista lähtökohdistaan huolimatta pappisseminaariin Marsin pääkaupunkiin, ja hänestä tulee tähtienvälinen lähetyssaarnaaja. Teos pohtii mielenkiintoisesti sitä, olisiko kristinuskon levittäminen avaruusolioille hedelmällistä työtä. Ensi ajattelemalta ajatus on absurdi: ihmisiä vartenhan Kristus maan päälle tuli. Kirjailija Aldani pohdiskelee kuitenkin erittäin mielenkiintoisesti, miten avaruusolioiden käännyttämistä voisi perustella. “–Mitä syntiä geronilaiset sitten ovat tehneet? –Kaikkein ensimmäisen synnin, siis perisynnin, sen synnin jonka kaikki eläinlajit tekevät siinä evoluution vaiheessa, jolloin ne tulevat tietoisiksi itsestään omana lajinaan. Sillä hetkellä he ovat tehneet syntiä ja välittömästi menettäneet paratiisinsa, ovat tulleet tietoisiksi kuolemasta ja niin muodoin menettäneet kuolemattomuuden […].” Minun mielestäni kirjailijan tulevaisuudenkuva on toisinto eurooppalaisten imperialismin aikana harjoittamasta lähetystyöstä. Tässä toisinnossakin pappi matkustaa kauas kotiseudultaan, elää alkuasukkaiden kanssa villissä luonnossa ja yrittää selvittää, miten voi syrjäyttää näiden alkukantaiset uskomukset. Isä Morales joutuu vaikeisiin ristiriitoihin pohtiessaan, voiko sovittaa jotenkin yhteen katolisuuden ja alkuasukkaiden vanhan uskomusjärjestelmän. Kompromissien teko käy lopulta kuolemaksi.
4/2/2009 Ehkei se ollutkaan ihan niinEilen aprillattiin oikein urakalla. MTV3 väitti, että Salkkarit muuttaisivat Turkuun ja että F1-talli Brawnin autossa olisi sääntöjenvastainen rakettimoottori. Aamulehti puolestaan uutisoi, että Obamalla olisi pirkanmaalaisia sukujuuria. Itsekin hieman aprillasin täällä blogissani. Ei se Vanhanen nyt välttämättä ole lostyouinhelsinki-nimimerkin takana... Tänään toisen iltapäivälehden etusivulla taisi muuten olla tämän mystisen ilmoittelijan kuva (pikselöitynä). 4/1/2009 Paljastus!Sunnuntain Hesarissa oli kokosivun ilmoitus, jossa mies ilmoitti etsivänsä jotain naista jonka kanssa hänellä oli silmäpeliä helsinkiläisessä Mecca-ravintolassa. Nyt on sitten koko viikko mediassa arvuuteltu, kuka oikein käytti 20 tonnia tuollaiseen ilmoitukseen, ja oliko se pelkkä mainos. Mutta enäänpä ei tarvitse ihmetellä: Muropaketti-foorumin "yksityisetsivät" näkyvät jo jäljittäneen tuon mystisen kaverin (nimimerkki "lostyouinhelsinki")... Eikä se ole kukaan muu kuin – uskokaa tai älkää – oma pääministerimme! Siis juuri hän, joka oli viime viikolla sähköpostikohussakin. Ilmeisesti hän löytää naisia muualtakin kuin netin deittipalstoilta. Eipä ainakaan ole hämärän peitossa, mitä kaikki lehdet toitottavat huomenna etusivuillaan. Mahtaako Matti nyt joutua viralta..? 3/21/2009 Tentti ja kesätyöTentti menee läpi rimaa hipoen. Alaraajan lihasten nimeäminen kuvaan tuntui menneen yllättäen tosi hyvin (kunhan ne nyt kanssa menivät oikein!), mutta edelliseltä "Aineenvaihdunta"-jaksolta ei selvästikään ollut jäänyt mitään pitkäkestoiseen muistiin. Kymmenen pisteen tehtävä ATP:n aerobisesta tuotannosta olisi oikeastaan pitänyt pystyä vastaamaan Galenos-tiedoilla, mutta eihän siitä mitään tullut! Valitettavasti en myöskään ollut kunnolla lukenut luentokalvoja luennolta, jolla kerrottiin luun uusiutumisesta. Siispä en tiennyt oikein mitään esimerkiksi kalluksen komponenteista. Ihan perusasiaa oli eri lihaskudosten eroavaisuus. Myös oikein/väärin-väittämistä lienen keräillyt ihan kunnolla pisteitä. Sitten kesätyöasiaa. Yritin lopputalvesta hakeutua mahdollisimman moneen kesätyöhön, jotta edes jossain tärppäisi. Lähinnä toivoin "omaan alaan" liittyvää työtä, siis sairaalahommia tms. Uskaltauduin myös Särkänniemen työhaastatteluun ekaa kertaa. Viimeksi olin ollut työhaastattelussa yli vuotta aiemmin, syksyllä 2007, kun hain galluptöihin. Haastattelu ei ollut mikään malliesimerkki, takeltelin vähän ja artikulaatiossani olisi ollut toivomisen varaa. Jokunen kysymys oli lisäksi niin vaikea, etten saanut vastattua mitään järkevää. Särkänniemeltä tuli "valitettavasti et saa nyt töitä" -lappu, sairaanhoitopiiri taas ilmoittaa opiskelijoille sairaalatöistä vasta viime tipassa, kun ensin mahdollisimman moni sijaisuus on saatu täytettyä pätevillä ihmisillä. Mutta minäpä sainkin oikein jännää kesätyötä toisaalta. Nordjobb on Pohjola-Nordenin ohjelma, joka välittää pohjoismaisille nuorille kesätöitä muista Pohjoismaista. Tämä on siis osittain kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen edistämistä. Olin aika varma, ettei Nordjobbilla olisi antaa minulle töitä. Näin kuitenkin aika paljon vaivaa hakemuksen täyttämiseen. Erityisen vaikea oli nettihakemukseen liitettävä ruotsinkielinen kirje tulevalle työnantajalle. Kun jo perinteistenkin työhakemusten kirjoittaminen tuntuu niin vaikealta, niin entäs sitten kirje?! Mutta suoriuduin sen kirjoittamisesta mielestäni lopulta hyvin. Ja niin siinä sitten kävikin, että minulle tarjottiin työtä Ruotsista! Minulla oli vain viisi päivää aikaa päättää, ottaisinko työn vastaan, ja pitihän se ottaa, kun muista töistä ei ollut varmuutta! Työpaikka on tukholmalainen vanhainkoti ja työtehtävä vårdbiträde eli hoitoapulainen. Kyseessä lienee fyysisesti raskas työ, ja uskonkin oppivani sitä tehdessäni arvostusta esimerkiksi sairaaloiden "duunareita" kohtaan. Ehkä työ myös tuntuu osittain lomalta, kun voin aina iltaisin ja vapaapäivisin kierrellä Tukholmaa. Että sellainen kesätyö. Oikein hyvillä mielin olen Ruotsiin lähdössä! > Edelliskerrallakin olin Ruotsissa Pohjola-Nordenin myötävaikutuksella. 3/16/2009 Mikä siinä on?Aika jännä ilmiö kuinka paljon tuntuu tenttiviikolla olevan vapaata aikaa. Aiemmin ei mihinkään ollut kunnolla aikaa, mutta nyt sitä ehtii pestä pyykkejä, lueskella niitä näitä, surffailla netissä, käydä kaupassa ja tuijottaa telkkaria. Totta kai se on lukemisen välttelyä! Meillä lääkisläisillä kun ei ole mitään hiihtolomaakaan, niin pitäähän lukulomaviikko ottaa loman kannalta. Viikonloppuna en saanut luetuksi oikein ollenkaan, mutta tänään olen sentään lukenut läpi lihaskudoksen histologian. Jakson aiheena oli "liikkuminen", ja käsitellyissä asioissa oli todella paljon anatomiaa, lisäksi myös murtumia, selkävaivoja, ergonomiaa, kuvantamista... Jakson asiat tuntuisivat olevan kohtuullisesti hallussa. Ensi viikolla on alkamassa "hapen saanti" -jakso, ja pääsemme mm. ensi kertaa kuuntelemaan stetoskoopilla. (Tätä on odotettu.) Luvassa on myös sosiaalista toimintaa, kun fuksivuosi "pannaan pakettiin" oikein pukujuhlissa. Puvusta puheenollen valkohaalarit tulivat tuossa viikko sitten. Mahtaako ensimmäinen tilaisuus opiskelijahaalareihin sonnustautumiseen olla wappu? Sain kesätyötä! Tästä kirjoittelen myöhemmin. (Minulle on kunnia-asia pitää tämä vanha blogi "hengissä", vaikka kirjoittelumotivaationi on laskenut rajusti, ja kaikki vakilukijat, joita minulla oli vielä vuosi sitten, ovat kaikonneet...)
2/18/2009 Kroonisella älyllä täynnä neljä vuottaKuten viime vuonna, tänäkin vuonna blogini synttärit 7.2. menivät ihan ohi. Se oli näköjään lauantaipäivä, eli ei minulla sen parempaakaan tekemistä olisi ollut kuin kirjoitella blogilleni synttärionnitteluja... Olen perinteisesti tilastoinut vuoden satoa, ja niin teen nytkin:
Kuten näkyy, blogini päivittely on ollut todella heikkoa. Ajatella, että 2005–2006 päivitin blogiani useammin kuin joka kolmas päivä! Into kirjoitteluun on kyllä heikentynyt vuosi vuodelta. Nykyisin harrastan kirjoittelua lähinnä Wikipediaan yms. wikeihin. En kuitenkaan suostu vielä luovuttamaan bloggaamista! Ehkä se inspis vielä palaa. Olen todella poikkeuksellisen pitkäjänteinen ihminen; sen uskot todeksi kun vilkaiset One Post Wonder -blogia. Katso myös |
|
|
