Ilmeisesti unohdan joka vuosi, kuinka vaikeaa ja rasittavaa on ostaa joululahjoja. Tänään menin kaupungille suoraan lukiolta, ja kiertelin kolmessa tunnissa koskikeskuksen, Anttilan, Sokoksen ja pääkirjaston. Tulos? En ostanut mitään! Aina kun löysin jotain, mitä voisin ehkä antaa, aloin epäröidä. Mitä jos tämä mikrokupu ei ole sopivan kokoinen mikroomme? Voi hyvänen aika…
On fiksua ostaa omalle perheelleen kaikkea sellaista, mitä haluaa itse käyttää. Siten vaikuttaa anteliaalta, mutta hyötyy lopulta itsekin. Esimerkiksi ajattelin ostaa tee-/vesipannun, koska usein kun tulen kotiin ja haluan juoda iltapäiväteetä, kaikki kattilat ovat likaisia. Oikeastaan voisin antaa lahjaksi vaikka kasarin… Se tulisi huomattavasti halvemmaksikin: Vesipannut maksavat kaikki yli 40 euroa. Jopa sähköllä toimiva vedenkeitin on halvempi.
Tänään hortoillessani tavarataloissa kuten niin monena vuonna ennenkin tuli mieleeni, että kirpputori olisi melko edullinen, ympäristöystävällinen ja kiinnostava paikka joululahjojen ostoa ajatellen. Pitääkin kokeilla sellaista joku päivä…
Blogimerkintäni 5.12.2005 toi mieleen muistoja. Olenpas minä joskus kirjoitellut osuvia tekstejä blogiini! Mm. tällaista:
Muutamat viime vuodet lahjaostokset ovat menneet saman kaavan mukaan:
- Olen liikkeellä ehkä 15.–20.12.
- Menen johonkin tavarataloon.
- En löydä oikein mitään, mitä uskaltaisin ostaa lahjaksi.
- Hortoilen tavaratalossa iltamyöhään asti.
- Lopulta olen hyvin väsynyt -> ostan jotain umpimähkään tai en osta mitään ja reissu on mennyt hukkaan.
- Menen ostoksille uudestaan seuraavana päivänä.
- Ostan isäni perheelle jotain saunaan liittyvää.
- Veljet saavat jonkin lautapelin tai lelun.
– – mummillekin voisi jonkin lahjan keksiä. Mikään koriste-esine, kirja tms. se ei voi olla, sillä hän yrittää päinvastoin päästä eroon jo omistamastaan "romusta". Ei makeisia, hän on diabeetikko eikä erityisemmin kaipaakaan namia. Jotain kertakäyttöistä tai kulutustavaraa? Mitä ostaa jollekin, jolla "on jo kaikkea"?
Tänä vuonna olen sikäli onnistunut irtautumaan tuosta jokavuotisesta kaavastani, että olen ajoissa liikkeellä. Mutta lahjojenlöytämisen vaikeus ei ole kadonnut minnekään.
–Krooninen äly 5.12.2005
No, tänä vuonna ilmeisestikin olen taas vaihteeksi myöhään liikkeellä. Nyt haluan taas vaihteeksi ajatella, ettei sillä rahalla nyt väliä ole. Mutta olisihan ihan tyhmää "ostaa ja katua". Ja mummin joululahjasta minulla ei nytkään ole tietoa. Mitähän annoin viime jouluna? (Ilmeisesti jotain huonoa (=ei ajatuksella), jollen kerran muista.)
Tilasin Galenoksen eli lääketieteellisen pääsykoekirjan viime perjantaina Booky.fi-Internet-kirjakaupasta, sillä luin Epionen blogista, että siellä olisi halvinta. Myös Vertaa.fi vahvisti asian. Tekisi melkein mieli sanoa, että "suosittelen Booky.fi:ä kaikille!", mutta en nyt ihan vielä uskalla, kun ei Galenos ole vielä saapunut. Ehkä huomenna. Todella vakuuttavat toimitusehdot Booky.fi:llä kylläkin on, postimaksu on pyöreät 0 € ja toimitusajaksi ilmoitetaan 1–4 päivää eli vähemmän kuin millään muulla Vertaa.fi:n kirjakaupalla. Kirjan hinta on 79,40 €. (Aivan liian kallis se tosin silti on, kun ajattelee, että kaikilla pitäisi olla tasa-arvoiset mahdollisuudet ruveta lääkäriksi.)
Harkitsen vielä hetken, mitä teen valmennuskurssin kanssa. Vaikuttaisi foorumikeskustelujen, esitteiden ym. johdosta siltä, että Valmennuskeskus olisi valintani. Kovin kauaa ei enää pitäisi miettiä, sillä en tiedä, miten nopeasti kurssit täyttyvät.
Olen menossa Varkauteen 22.12. Muista vuosista poiketen kyseinen päivä olisi koulupäivä eikä ensimmäinen lomapäivä. Olen kuullut vähän sellaista, että joku "korkeampi taho" olisi kritisoinut lukiomme ovelaa tapaa viettää joulujuhlaa jo joulujuhlapäivää edeltävänä iltana ja pannut perinteelle stopin. No, minä taidan sitten olla kipeänä 22.12. Matkakuumeessa (Febris excursionis).
perttuk
Krooninen äly 
Jätä kommentti